Laukku: pakattu
Tuliaiset: ostettu
Tunteja lennon nousuun: 12
Tänään oli viimeinen päivä töissä. Työnantajani olivat hankkineet minulle lahjaksi saippuaa (viittaako tämä jotenkin siihen että haisen??), joka tuoksui oikein hyvältä. Olin toivonut salaa mielessäni, että he olisivat päästäneet minut lähtemään vähän aikaisemmin töistä näin viimeisen päivän kunniaksi, mutta menikin kymmenen minuuttia yliaikaa. Noh jaa..
Maanantaina kipeä, joten tämä viikko ei ollut kuin kolmipäiväinen. Korjasin Hairspray-musikaaliin kuulunutta tanssiaspukua, joka oli jäänyt tuotannossa keskeneräiseksi. Mekon yläosa oli lähes kokonaan keskeneräinen, ja vetoketjusta puuttui muutama hammas keskeltä. Aloitin leventämällä sivu- ja hihasaumoja, sen jälkeen ompelin hihat paikoilleen. Pääntielle ja hihansuihin piti lisätä vinonauhat ja olkapäille kuminauhaa, jotta hiha saatiin rypytettyä. Kerkesin myös valita muutamia koristeita pukuun ja purkaa vetoketjun puoliksi irti, mutta viikko ennätti päättyä ennen kuin työn valmiiksi.
Sain työnantajiltani hyvää ja rakentavaa palautetta sekä joulukorttitoiveita. Ikävä kyllä tulee, sen verran oli mukava paikka, ja superkivoja ihmisiä!
Eilen töiden jälkeen menimme isäntäperheiden kanssa Kölnin joulumarkinoille (yhdelle niistä. Markkina-alue päättyy, ja seuraava alkaa jo kulman takana...) juomaan (terästettyä) glögiä. Siitä jatkoimme matkaa Domille ja päädyimme istuskelemaan Rheinin rannalle.
Ihan täydellistä.
torstai 1. joulukuuta 2016
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
Humppaa tai kuole
Saksalaisella aksentilla "heääää???"
Töissä on mennyt ihan hyvin. Haasteita on tullut lähinnä kielimuurin kanssa, en tajua, että mitä minulta odotetaan, eikä siellä päässä saada oikein selkoa mitä yritän heille kertoa. Olen ommellut pääsasiassa nappeja ja silittänyt vaatteita. Käsinompeluakin on tultu paljon tehtyä, koneeseen en ole montaakaan kertaa saanut koskea.
Kostümwerkstattin toinen omistajista on ottanut henkilökohtaiseksi tavoitteeksen tälle työhrjoittelujaksolle kitkeä minusta kaiken epävarmuuteni ja jäätävän epäonnistumisenpelkoni iskemällä outoja kannustuksia pöytään ja laittamalla minut esimerkiksi hokemaan lausetta "i'm the best". Ihan hyvillä mielin voi arvata miten se on toiminut. No, ei vaineskaan, todella ihanaa, että joku tuolla tavoin panostaa!
Tänään minulta kysyttiin, että tiedänkö sellaista suomalaista bändiä, joka soittaa "humpha" versioita tunnetuista lauluista. Pieni epäilys kalvoi sisintäni, mutta sanoin, etten ole ihan varma. Tämä sitten tyrkkäsi iPadinsä kaijuttimiin kiinni ja eikös me kuunneltukkin Eläkeläisiä koko aamu?
Humppa soi ja sitä rataa.
Töissä on mennyt ihan hyvin. Haasteita on tullut lähinnä kielimuurin kanssa, en tajua, että mitä minulta odotetaan, eikä siellä päässä saada oikein selkoa mitä yritän heille kertoa. Olen ommellut pääsasiassa nappeja ja silittänyt vaatteita. Käsinompeluakin on tultu paljon tehtyä, koneeseen en ole montaakaan kertaa saanut koskea.
Kostümwerkstattin toinen omistajista on ottanut henkilökohtaiseksi tavoitteeksen tälle työhrjoittelujaksolle kitkeä minusta kaiken epävarmuuteni ja jäätävän epäonnistumisenpelkoni iskemällä outoja kannustuksia pöytään ja laittamalla minut esimerkiksi hokemaan lausetta "i'm the best". Ihan hyvillä mielin voi arvata miten se on toiminut. No, ei vaineskaan, todella ihanaa, että joku tuolla tavoin panostaa!
Tänään minulta kysyttiin, että tiedänkö sellaista suomalaista bändiä, joka soittaa "humpha" versioita tunnetuista lauluista. Pieni epäilys kalvoi sisintäni, mutta sanoin, etten ole ihan varma. Tämä sitten tyrkkäsi iPadinsä kaijuttimiin kiinni ja eikös me kuunneltukkin Eläkeläisiä koko aamu?
Humppa soi ja sitä rataa.
torstai 17. marraskuuta 2016
Beaner ja Meekkel
Havaintoja Saksalaisesta ruokakulttuurista: majoneesi sopii ilmeisesti kaiken kanssa.
Kölnissä pidettiin 11.11 karnevaalit, ja kävimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa tutustumassa niihin. Viina ja hiki virtasivat, ja aamulla ei ollut hyvä olo. Karnevaalit olivat kuin ala-asteen halloweendisko, paitsi että osallistujia oli varmaan miljoona, muumilimun sijasta juotiin kaljaa ja kajareista ei tullut smurffibiisejä vaan saksalaista öngertämistä. Eli ei ehkä sittenkään verrattavissa... Mutta asut olivat vähintään yhtä kekselijäitä.
Host-perheeni on erittäin mukava. Siihen kuuluu 19 vuotias Rika, joka tulee Suomeen vaihtoon ensi maaliskuussa, hänen vanhempansa ja koirat Tony, joka varastaa sukat ja kengät, ja Paula, joka ärjyy ja murisee aina kun hiipparoin portaissa tai tulen takaisin töistä. Talo on Hürthissä, ja siinä on kolme kerrosta. En osaa käyttää portaikkojen valokatkaisijaa, enkä ole vielä saanut selville, kuinka suihkua käytetään mukavasti. Portaissa mennään siis varovaisesti ja suihkussa kykitään ammeen pohjalla jotta vesi osuisi rintaa ylemmäs. Sain oman oman huoneen, jee!
Aamupala täällä on aina erittäin runsas. Leivän päälle voi valita kolmea eri marmelaadia, nutellaa tai maapähkinävoita (mikä on muuten superällöä, kuka ihme on päättänyt, että se kuuluu yleiseti hyväksyttävien ruokien listalle??) tuorejuustoja, kinkkua...
Työmatka taittuu kahdella junalla. Ensin Efferenistä Neymarktiin ja sieltä Friesenplatzille. Asemalta kävelee perille noin kahdessa minuutissa. Juna on yleensä niin täynnä, ettei sinne mahdu istumaan. Odotan haikeana mummoikää, jolloin ihmiset tarjoavat paikkansa sinulle.
Työpaikkani on Kölner Kostümwerkstatt, joka mm. vuokraa ja tekee tilauksesta roolivaatteita ja -pukuja ja osallistuu erilaisiin teatteriprojekteihin. Siellä on mahtavaa! Työympäristö on viihtyisä, ja paikan omistajat ovat superkivoja. He ovat vastikää ostaneet kaikki Hairspray-musikaalin roolivaatteet, ja tämä viikko on kulunut niiden kunnostamisessa. Minulle ei ole vielä selvinnyt mihin ne tulevat tulevausuudessa.
Suomenkieltä on ikävä. On hirveän rankkaa, kun ei koskaan ymmärrä mistä puhutaan, tai kun pitää miettiä, mitä englanniksi yrittää sopertaa.
Kölnissä pidettiin 11.11 karnevaalit, ja kävimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa tutustumassa niihin. Viina ja hiki virtasivat, ja aamulla ei ollut hyvä olo. Karnevaalit olivat kuin ala-asteen halloweendisko, paitsi että osallistujia oli varmaan miljoona, muumilimun sijasta juotiin kaljaa ja kajareista ei tullut smurffibiisejä vaan saksalaista öngertämistä. Eli ei ehkä sittenkään verrattavissa... Mutta asut olivat vähintään yhtä kekselijäitä.
Host-perheeni on erittäin mukava. Siihen kuuluu 19 vuotias Rika, joka tulee Suomeen vaihtoon ensi maaliskuussa, hänen vanhempansa ja koirat Tony, joka varastaa sukat ja kengät, ja Paula, joka ärjyy ja murisee aina kun hiipparoin portaissa tai tulen takaisin töistä. Talo on Hürthissä, ja siinä on kolme kerrosta. En osaa käyttää portaikkojen valokatkaisijaa, enkä ole vielä saanut selville, kuinka suihkua käytetään mukavasti. Portaissa mennään siis varovaisesti ja suihkussa kykitään ammeen pohjalla jotta vesi osuisi rintaa ylemmäs. Sain oman oman huoneen, jee!
Aamupala täällä on aina erittäin runsas. Leivän päälle voi valita kolmea eri marmelaadia, nutellaa tai maapähkinävoita (mikä on muuten superällöä, kuka ihme on päättänyt, että se kuuluu yleiseti hyväksyttävien ruokien listalle??) tuorejuustoja, kinkkua...
Työmatka taittuu kahdella junalla. Ensin Efferenistä Neymarktiin ja sieltä Friesenplatzille. Asemalta kävelee perille noin kahdessa minuutissa. Juna on yleensä niin täynnä, ettei sinne mahdu istumaan. Odotan haikeana mummoikää, jolloin ihmiset tarjoavat paikkansa sinulle.
Työpaikkani on Kölner Kostümwerkstatt, joka mm. vuokraa ja tekee tilauksesta roolivaatteita ja -pukuja ja osallistuu erilaisiin teatteriprojekteihin. Siellä on mahtavaa! Työympäristö on viihtyisä, ja paikan omistajat ovat superkivoja. He ovat vastikää ostaneet kaikki Hairspray-musikaalin roolivaatteet, ja tämä viikko on kulunut niiden kunnostamisessa. Minulle ei ole vielä selvinnyt mihin ne tulevat tulevausuudessa.
Suomenkieltä on ikävä. On hirveän rankkaa, kun ei koskaan ymmärrä mistä puhutaan, tai kun pitää miettiä, mitä englanniksi yrittää sopertaa.
lauantai 12. marraskuuta 2016
Köln - oh my
Ensinnäkin: SkyTrain? Onko ihan tarpeellistä järkyttää näin poloisia matkustajia lykkäämällä heidät junaan, joka roikkuu taivaalla jonkun hikisen kiskon varassa? Saksalaiset skarpatkaa.
Matka Saksaan alkoi maanantaiaamuna koomaisissa meiningeissä, kun auto kurvasi lentokentän pihaan vähän kuuden jälkeen aamulla. Laskeuduimme Düsseldorfin lentokentälle, ja ostimme junaliput Kölniin. Siellä vastassa odotti Kölnin tuomiokirkko, joka oli melkein yhtä vaikuttava kuin Kouvolan keskuskirkko. Melkein.
Taival jatkui kävellen Meininger hostellille, jonne oli opettajan mukaan matkaa "vielä muutama kortteli". Koska check-in majapaikkaamme oli vasta 15.00, ja kello oli vasta 11, jätimme matkalaukut säilytykseen hostellin kellariin ja lähdimme käymään Kolumbia-museossa. Illalla kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa.
Junalla pummilla matkustamisesta saa sopivasti jännitystä elämään. Se auttaa keskittymään ja pitää sinut valppaana ypäristöllesi.
Heräsimme aikaisin aamulla ja kävimme Hürthissä paikallisessa amiksessa. Osallistuimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa jokaisen suomalaisen painajaiseen: "speed dating" tyyppiseen kyselytuokioon. Söin erittäin hyvää perunamuussi-kanaceacarsalaattia.
19.00 meidät haettiin hostellilta, ja menimme keilaamaan Host-opiskelijoiden kanssa.
Keskiviikon ohjelmaan kuului museovierailu Düsseldorfissa. Varauksessa oli tapahtunut jokin virhe, ja kierroksen selostus oli saksaksi englannin sijaan, mutta katselimme kauniita maalauksia alastomista ihmisistä. Kävimme villillä shoppailukierroksella Primarkissa.
Illalla tutkimme TripAdvisorista Kölnin ruokatarjontaa, ja päädyimme seikkailulle kaupungin halki etsien valitsemaamme ravintolaa. Perillä heittäydyimme hurjiksi ja tilasimme pullollisen viiniä. Pitkän illallisen jälkeen hoipuimme sateessa takaisin hostellille ja joimme vielä siiderit. Tämän jälkeen nukutti hyvin.
Vierailimme Kölnin tuomiokirkossa, joka jäi sisäpuolenkin perusteella kakkoseksi keskuskirkolle. Kirkolta kävelimme huonekalumuseolle, jonka jälkeen saimme vapaa-aikaa vietettäväksi Hostien kanssa. Tutustuimme Kölnin keskustaan nuorten näkökulmasta.
7.11
Matka Saksaan alkoi maanantaiaamuna koomaisissa meiningeissä, kun auto kurvasi lentokentän pihaan vähän kuuden jälkeen aamulla. Laskeuduimme Düsseldorfin lentokentälle, ja ostimme junaliput Kölniin. Siellä vastassa odotti Kölnin tuomiokirkko, joka oli melkein yhtä vaikuttava kuin Kouvolan keskuskirkko. Melkein.
Taival jatkui kävellen Meininger hostellille, jonne oli opettajan mukaan matkaa "vielä muutama kortteli". Koska check-in majapaikkaamme oli vasta 15.00, ja kello oli vasta 11, jätimme matkalaukut säilytykseen hostellin kellariin ja lähdimme käymään Kolumbia-museossa. Illalla kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa.
8.11
Junalla pummilla matkustamisesta saa sopivasti jännitystä elämään. Se auttaa keskittymään ja pitää sinut valppaana ypäristöllesi.
Heräsimme aikaisin aamulla ja kävimme Hürthissä paikallisessa amiksessa. Osallistuimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa jokaisen suomalaisen painajaiseen: "speed dating" tyyppiseen kyselytuokioon. Söin erittäin hyvää perunamuussi-kanaceacarsalaattia.
19.00 meidät haettiin hostellilta, ja menimme keilaamaan Host-opiskelijoiden kanssa.
9.11
Illalla tutkimme TripAdvisorista Kölnin ruokatarjontaa, ja päädyimme seikkailulle kaupungin halki etsien valitsemaamme ravintolaa. Perillä heittäydyimme hurjiksi ja tilasimme pullollisen viiniä. Pitkän illallisen jälkeen hoipuimme sateessa takaisin hostellille ja joimme vielä siiderit. Tämän jälkeen nukutti hyvin.
10.11
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)